Elämäsi tärkein tyyppi

Hyvää ystävänpäivää sinulle itsellesi, elämäsi tärkein tyyppi!
Oletko pysähtynyt pohtimaan minkälainen suhde sinulla onkaan itseesi? Olet kuitenkin täällä elämän matkalla intensiivisessä ja monimuotoisemmassa suhteessa juurikin itsesi kanssa. Saat nauttia aitiopaikalta kaikki nolot jutut, nauraa huonoille ja hyville jutuillesi. Kokea kehosi kolhut ja surra kanssasi. Miksi joskus suhde tämän elämäsi tärkeimmän tyypin kanssa jää jalkoihin? Miksi et joskus edes halua ymmärtää itseäsi paremmin tai tehdä tuttavuutta tämän tyypin kanssa? Miksi?

Oma suhteeni elämäni tärkeimmän tyypin kanssa on ollut värikäs. Palaankin ajassa taaksepäin noin 10 vuoden päähän, jolloin yhteys ei oikein pelannut. Heräsin umpilisäkkeen leikkauksen jälkeen heräämöstä. Minua oli ollut vaikea herätellä hereille ja hämärästi muistan leikkaussalin väen keskustelua siitä, miten umpisuoleni olikin ollut terve. Se oli poistettu avoleikkauksella, koska olin kärsinyt vatsakivuista ja kaikki merkit viittasivat umpilisäkkeen tulehdukseen. Minulle kerrottiin, että ohutsuoleni olikin tulehtunut kahdesta kohtaa ja todennäköisesti sairastin Crohnin tautia.

Kotiuduin sairaalasta ja uutiset terveyteni tilasta rupesi hiipimään tietoisuuteeni. Olin juuri
aikaisemmin saanut reumadiagnoosin, jolloin vasen lonkkani sekä polveni olivat tulehtuneet. Olin tulehdusten takia yhden päivän pyörätuolissa ja viikon keppien varassa.
Miten epäreilulta kaikki tuntui. Olin kovasti treenaava, hyvin syövä nuori nainen ja nyt minull olikin viisi tulehdusta samanaikaisesti ympäri kehoa. Tuli päiviä kun en halunnut edes nousta sängystä ylös. En tunnistanut pessimistisiä ajatuksiani vaan halusin vajota synkkään yksinäisyyteen. Syyllisyys kalvoi mieltäni ja yritin etsiä ratkaisuja. Kunnes tajusin, että jotain suhteessa itseeni tarvitsee muuttua. Olin ajanut oman kehoni tilaan, missä se kertoi tulehdusten kautta voivansa huonosti. Otin kopin omasta terveydestäni ja karsin ruokavaliosta tulehdusta aiheuttavia ruoka-aineita pois.

Sain tulehdustilat parempaan kuntoon ja onnekseni tulehdukset suolistosta paranivat ja epäily Crohnin taudista jäi. Reuma jäi elämääni muistuttelemaan siitä, miten tärkeä on huolehtia itsestäni. “Jos sinulla ei ole aikaa liikkua, syödä, ajatella ja levätä oikein – on sinulla oltava aikaa sairastaa myöhemmin”, lause antoi minulle voimaa. Ja sen, että kannoin todella vastuun omasta terveydestäni ja kehostani. En osannut tähän aikaan myöskään tuntea kehoani ja mieltäni yhdessä. Tavallaan et tunnistanut niiden yhteyttä, kuinka ne olisivat kaksi irrallista osaa toisistaan.

Nykyään suhteeni elämäni tärkeimpään ihanimpaan ja välillä kamalaan tyyppiin on hyvin erilainen. Sanotaan että sallimme hyvin paljon laiskottelua, nauttimista ja välillä jopa vähän liikaakin. Olen todella kiinnostunut sisäisistä reaktioistani ja haluan ymmärtää itseäni paremmin. Usein kehoni myös ilmaisee epätasapainoa migreenin ja ihottumien myötä. Keho
on aika viisas eikö? Oletko joskus tarkastellut omien kehollisten terveyshuolien jyllätessä mielesi sisältöä? Miten siellä voidaan? Miten hyvin tunnistat näitä yhteyksiä?

Nyt ystävänpäivänä, mitäpä jos kääntäisit huomion itseesi?
Keittäisitkin oikein hyvät sumpit ja syöt jonkun ihanan leivoksen, ostaisit kimpun kukkia juuri Itsellesi sinä elämäsi tärkein ihminen?

Lämmöllä Maria