Paljon vettä on joessa virrannut. Näin sanon minäkin. Viimeisimpiä tekstejä on ollut, kun olin huonommillani uupumista (mitä en vieläkään hyväksy). Kun ihmiselle todetaan näillä sanoilla, se on rikkovaa. Miten minä olen tähän joutunut. Miksi kehoni taistelee minua vastaan. Miksi minä en jaksa. Mikä minussa on vikana.
Ajattelin, mitä ihmettä, no kyllä minä äkkiä tästä tokenen. Nukun vähän enemmän, kun väsytti valmiiksi jo. Ei tämä niin nopea juttu ollutkaan. Ei tämä ole flunssa, josta toivutaan viikossa vähän lepäämällä.
Pitkäaikainen uupumus tuntuu olevan kansan tauti. Miten niin moni ihminen joutuu siihen? Ja kun siihen on joutunut matka normaaliin arkeen kestää. Voi olla että et koskaan toivu täysin. Tai voi olla, että elämäsi ei ikinä tulee olemaan samanlainen kuin, mitä se on ollut. Ja tämän pitää vaan hyväksyä. Pitää hyväksyä se, että nyt olen sairastunut ja paranemisessa kestää omaa aika, enemmän kuin hyvin nukuttu viikko.
Otin arjesta kaiken mahdollisen ylimääräisen pois. Tulin kotiin yleensä kuuden jälkeen, ulkoilutin koirat ja menin sänkyyn. Katoin sarjaa ja nukahdin. Herätessä mietin, koska olisi taas ilta, että voisin tulla takaisin sänkyyn.
Kuukauden jälkeen olo helpottui hieman ja itseasiassa akut täyttyi uskomatonta energiaa, joka alkoi pursuamaan minusta. Pelästyin sitä itsekin. Kaksi päivää sitten olin sängyssä ja nyt haluan ikeaan. En meinannut uskoa ajatuksiani. Mitä tä oikein on! No ajattelin, mennään nyt käymään. Kaksi päivä siitä olin taas loppu.
Kun uupumus ja fyysinen väsymys vähän latautuu menevällä ihmisellä tulee se olo, että nyt olen kunnossa ja voin elää normaalia elämää, ei tämä ollutkaan niin pitkä uupumus, väsytti vaan. MITEN PETOLLISTA! Jos saan antaa ohjeita niin tässä olisi yksi: älä usko kaikkia ajatuksia, mitä sinulle tulee päähän. Sehän on ihana tunne, että mukamas jaksaa taas. Se on kuin voittomitali, suoritin uupumuksen ja nyt se on poissa.
Tietenkin kun ottaa arjesta kaiken pois ja jättää vain oikeasti pakolliset, vähentää tai lopettaa työnteon minimiin, tietenkin fyysinen olo kohenee hieman. Kun fyysinen on kohonnut laita kaikki energiaa henkiseen paranemiseen. Kun saat hitusen voimia käytä ne itseesi. Kun tule energia puuska käytä kaikki itseesi esimerkiksi hoitamalla itseään, hellimällä, pienillä kävelyillä. Anna itsellesi kaikki se energia vain itsellesi. Kuuntele kehoasi se kyllä kertoo mitä, se tarvitsee.
Itse olen siinä tilassa, että jaksan hetken ja välillä pidemmän hetken, mutta jos tulee kuormaa henkinen tai fyysinen, kehoni reagoi heti. Sympaattinen hermosto on usein kovalla jännityksellä ja sen tuntee illalla kun menee sänkyyn ja päivällä kun istahtaa ja lihakset kouristaa jaloista. Yritän välttää isoja kuormituksia, mutta koska olemme ihmisiä ja ympärillämme on elämää niin ei sitä karkuun pääsee. Voi kuitenkin yrittää helpottaa. Esimerkiksi: Minun henkinen tila on pakko tehdä jotain, pakko saada prjokteja tai jotain muuttaa, eli kuormittaa itseäni. Tiedän yhden toisen joka menee ympäri suomea, vaikka pitäisi ottaa hiljais eloa. Se on se juokse ja pakene reaktio. Poltan näppini usein kun meen tähän tilaan ja mukamas olen niin reipas, kunnes huomaan, ei hitto, tähän on ihan hirveän rankkaa. Miksi en vaan voi elää sitä hiljaiseloa..
Meidän elämä on laina aikaa täällä maan päällä. Valitse kulutatko sen ja itseäsi jolloin osan laina ajasta olen pois pelistä vai eläät. Kumpi on sinusta parempi. Joka päivä on valintoja, tee valinnat itsesi hyväksi, pienet ja isot valinnat. Kohosi kiittää ja huomaatkin, että ympärillä ehkä jotain muuttuu kun valinnat ovat itseäsi puolella.
Kesä on ihanaa aikaa ja samalla ”pakko suorittua” aika. Ota haltuun kesä ja tee valinnat oman hyvinvoinnin puolesta. Enemmän nautintoa ja oleskelua, kuin suorittamista ja juoksua. Nauti kesästä 🙂
”Mikäli mielesi on tyyni ja tasapainossa, kykysi nauttia onnellisesta elämästä tulee olemaan suurempi.” -Dalai Lama
Pionin Voima 