Vuosi 2024 voidaan sanoa, että on pulkassa. Vuodet vierii yksi toisensa jälkeen ja me havahdutaan siihen 2 kertaa vuodessa: Juhannus ja Joulu. Oletteko kiinnittäneet siihen huomioon, minä olen. Juhannuksena ensimmäiset julkaisee facebookissa, että enää 6kk jouluun. Jouluna kauhistellaan kuukausien nopean kulun. Uudenvuoden päivänä yritetään muistaa, mitä vuoden aikana on tullut tehtyä ja muistuu vaan yhtä puuroo, kiirettä. Me yritetään elää hirveän nopeasti.
Jos sinulla on omia tai tuttuja lapsia silloin se aika vastaa alkaa lentää kun pienet menee kouluun, silloin vuosi jakaantuu neljään osaan: koulu alkaa, joulu, koulu loppuu ja juhannus. Koulun alun ja lopun välissä mennään maanantaista perjantaihin wilma merkkintöjä tujottellessa. Maantantait, kokeet, harrastukset, iltapalat ja perjantait. Viikonloppu sumussa väsymyksestä.
Muistan lapsena odotin kasvavani päästäkseni katsomaan todelliset elokuvat. Teininä muistan tietenkin haluavani olla 18 tai ainakin vanhempi kuin mitä oli ihan vaan koska oli kiire aikuistua. Ollessani 20 odotin täyttäväni 30. 30 oli minulle SE ikä. Ja niin totta kun se oli 30 jälkeen en laskenut enää syntymäpäiviä.
Työssä ollessaan odotamme viikonloppu ja lomia. Onko meillä oikeasti niin kovaa kiire elää tämä elämä?
Palasin tähän kysymykseen tämän vuoden aikana muutamaankin kertaan. Eteenkin sairastuessani.
Mitä jos ensi vuonna voidaan olla läsnä? Arvostaa joka päivää jona heräsimme. Arvostaa eteenkin niitä päiviä kun olemme terveet. Nauttia työistä ja työtehtävistä, eikä odottaa viikonloppuja. Tehdä viikon aikana mukavia asioita, palkita ja hemmotella itseämme esimerkiksi tiistaisin, niin että odottaisit tiistaita enemmän kuin perjantaita.
Luen ”Läsnäolon voima” kirjaa kirjailijalta Eckhart Tolle. Kirjan esipuheessa kerrottiin kuinka kirja on vaikuttanut moneen ihmiseen tasapainoon, kiputiloihin, henkisiin harjoituksiin ym.ym. Kyse on siitä, että meidän olisi hyvää olla tässä hetkessä vähän useammin esimerkkinä oli käsien pesu: kun peset kädet, miltä se tuntuu, miten saippua liukuu ja kuplii, miten saippuan hento tuoksu leviää kylpyhuoneessa. Pese kädet ajatuksella. Ja näin voi tehdä ruokaa, lukea, kävellä. Pysähtyä tähän hetkeen ja tiedostaa, mitä ympärillä tapahtuu, miltä tuoksuu, tuntuu.
Vuodessa on 365 päviää, 8 760 tuntia. Jokaista hetkeä ei voi olla läsnä ja se olisikin kuormittava. Lasketaan että neljäs osa ajasta nukumme.
Jäljellä on 6000 tuntia. Niistä teemme karkeasti 2000 (kun otetaan huomioon vuosilomalaki ja sen säännökset vuosiloman antamisesta, työntekijän kokonaistyöaika vuositasolla voi työaikalain perusteella olla laskennallisesti enimmillään noin 2 300 tuntia (48 työtuntia x työviikkojen lukumäärä)).
Jäljellä on puolet 4 000tuntia.
4000 tuntia vapaata aikaa, aikaa perheelle, ystäville, liikunnalle. Eikös kuulostaa hyvältä.
Uskallan väittää, että aika moni käyttää sosialista media ja päivittäinen määrä voi yltyä kolmeen tuntiin hyvinkin helposti. Sosiaalisen mediaan lasketaan whatsap, facebook, ym. 3×365 on 1095 tuntia….
Tällä laskemalla haluan näyttää, että sinun elämäsi, sinun aikasi on sinun käsissäsi. Mieti miten elämän haluaisit käyttää. Ei kuluttaa vaan käyttää. Toivon kovasti ajatuksen kääntyvään ajan kuluttamisesta käyttämiseen. Ja käyttämisellä tarkoitan tekevän jotain, mikä lämmittää juurin sinun mieltäsi.
Mietin usein äitiäni, joka kuoli 3 vuotta sitten. Miten 3 vuotta meni ilman häntä. Aika parantaa haavat, se on totta. Mietin myös miten hän käytti elämän. Meidän elämä on rajallinen täällä maan päällä ja se unohtuu hyvinkin usein. Inhoan itsestään selvä ajatusta. Mikään ei ole itsestään selvää ja sen ymmärtää kun sen menettää niin klisee kun se onkaan. Haluan itse herätä tähän päivään ja tehdään elämässäni muutoksia ajan käyttöön ja se on minun agenda ensi vuodelle.
Tule vuosi 2025.
Olen valmis.
Tulen käyttämään ajan itseni hyväksi. Tulen olemaan enemmän läsnä tässä ja nyt.
Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt, myrskytuuli saattaa tempaista ne yön aikana mukaansa.— Japanilainen sananlasku
Artikkeli valokuvan on ottanut Daniel Averine
Pionin Voima 