Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki muuttuu jalkojesi alla?
Muutokset kuuluu elämään, muutokset on elämä. Me suhtaudutaan joihinkin muutoksiin ilolla ja joihinkin negatiivisesti. Kaikkiin muutoksiin kuitenkaan ei voi vaikuttaa, ei voi vaikka haluaisi.
Suurin muutos varmasti on, kun jokin ihminen tulee elämääsi tai joku ihminen lähtee elämästäsi. Nyt puhun ihan kaikista ihmissuhteista. Jotkut ihmiset tulevat jäädäkseen ja jotkut vain käyvät kääntymässä, opettamassa meille jotain. Yksi ja sama tunne kuitenkin seuraa: luopuminen, hyvästely ja hyväksyminen. Kun joku uusi tulee meidän elämään me ei voida tietää, kauanko hän viipyy siinä. Välillä hän saattaa lähteä ja tulee takaisin ja se tuntuu hyvältä tai sitten hän tulee ja luulet ettei hän ole kauan ja hän onkin koko elämän. Me ei tiedetä, eikä aina voida vaikuttaa. Eteenkin jos se lähtö on hyvin nopea, kuolema. Kun et edes kerkeä hyvästelemään.
Tilanteet ja paikat myös muuttuu. Pahin muutos on sellainen johon ei olla valmistauduttu: irtisanominen, muutto, kuolema syitä joihin et voinut vaikuttaa. Ja sitten me sopeudutaan ja hyväksytään. Ei ole mikään helppo juttu. Yleensä vaikein tunne on ymmärtää, ettei se ollut itsestä johtuva, asiat vaan meni näin. Ei tarvitse syynätä itseään ja miettiä pää puhki, mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Vaikeissa muuttuvat asiat tulee läpi elämämme koko ajan. Välillä ne on traagiset isot asiat. Ne on elettävä, ne on käsiteltävä ja kärsittävä. Lupaan ikävätkin tunteet menevät ohi, haavat paranee. Kun minulla oli vaikea aika, minulle useasti sanottiin ole armollinen itselle. En ymmärtänyt silloin, mitä se tarkoittaa, mitä pitää tehdä. Nyt ymmärrän ja ohjaan sinua olemaan armollinen itseäsi kohtaan.
Nykyään ihmiset ovat kauheaan vaativia itseään kohtaan. Eikä moni muukaan ymmärrä, mitä tarkoittaa olla armollinen itseensä kohtaan. Kerron: Ei aina tarvi suorittaa, ei aina tarvitse vaatia itseltään mitään, niinkun esimerkiksi nyt suret tai päin vastoin nyt ei surra. Olla armollinen tarkoittaa, jos surettaa sitten pitää istahtaa ja antaa tunteen tulla läpi ja purkautua kyyneliin. Rauhoittaa itsensä hetkeksi, murehtia sen hetken ja kyllä välillä se vaatii pidemmän hetken. Olet menettänyt ihmisen elämästäsi, se vaatii käsittelyn joskus lyhyemmän ajan ja joskus pidemmän.
Armollisuus on hyve ja sitä pitää käsitellä kunnioituksella itseään kohtaan. Kuuntele itseäsi ja omaa kehoa, älä pliis suorita, se ei ole sen arvosta, että revit itseäsi palasiksi. Kuka paikkaa sinua? Kuka rakastaa sinua jollet sinä itse. Ole siis armollinen muutoksille ja itseään kohtaan.
“Kun yksi ovi onneen sulkeutuu, toinen avautuu. Usein jäämme kuitenkin tuijottamaan sulkeutunutta ovea niin pitkäksi aikaa, ettemme huomaa ovea, joka on avautunut.” —Helen Keller
Pionin Voima 