Suru on kunniavieras

Tänään juhlitaan Pyhäinpäivää ja muistellaan kuolleita. Sytytätkö tänään kynttilän, onko sinulla menehtynyt läheinen?

Pyhäinpäivä on raskas päivä läheisen menettäneille. Sytytämme kynttilän ja muistellaan rakasta ihmistä, joka on joutunut lähtemään pois luotamme. Mitä hän tekisi, jos hän olisi vielä täällä? Mitä hän sanoisi?

Itse asiassa läheisen menettäneillä joka päivä on pyhäinpäivä, ainakin itse olen sitä mieltä. Minä olen menettänyt läheisen. Muistelen joka päivä häntä. Joka päivä haluaisin soittaa ja puhua hänen kanssa. Suru peittää todellisuuden ja välillä kaikki muutkin tunteet. Se lakaisee ilon ja tilalle antaa ahdistuksen ja yksinäisyyden.

Minulle neuvottiin pyytää surun lähelle, ottaa surun vastaan lämmöllä. Se ei niin helppo ole. Sanoisin, että suru on osittain yksinäisyys. Surressa jää osittain yksin. Koska kuitenkin yksin pitäisi järjestää tunteet. Pitää käsitellä menetyksen ja sen tehdään itsekseen, koska ne on sinun tunteet ja kokemukset. On hyvä, jos ne pysty jakamaan ja käymään läpi jonkun kanssa ikävätkin asiat. Jakaa kokemuksen, jakaa tuskastumisen ja kertoa ääneen, huutaa kuinka hemmetin ikävä on!

Sytytän tänään kynttilöitä, sytytän heille, jotka ovat menehtyneet. Sytytän kynttilän myös läheisille, jotta te tietäisitte, että minä tiedän, mitä käyt läpi. Tiedän mitä on menettää. Tiedän mitä on jäädä yksin. Tiedän mitä on suru, kaipaus ja lohduttomuus.

Et ole yksin, vaikka siltä tuntuu.

”Se saarnaa kärsivällisyydestä, joka ei ole koskaan tuntenut tuskaa.” – H.G. Bohn