Pinnalle syvistä meristä

Vuoden vaihtuminen on iso ja merkittävä juhla. Ihan kuin yksi kirja sulkeutuisi ja on mukavaa vielä muistella sitä, selata ja muistella hienon tarinan jonka juuri luit. Itse luen vielä uudelleen kannen tekstin ja fiilistelen. Uuden aloittaminen on aina vaikeampaa jollei se ole suora jatkokertomus edellisestä kirjasta, silloin ei tarvitse tutustua uusin kirjan henkilöihin, voi vaan jatkaa mihin on jäänyt.

Voin samaistaa kirja esimerkin meidän elämään. Vuoden päättyessä käydään läpi, mitä on tullut tehtyä, missä seikkailtua. Mitä hyvää vuosi on tuonut, paljon hymyileviä kasvoja valokuvissa. Vuosien tummemmat osat tupataan jättää huomiomatta, niistä harvemmin on valokuvia ja jos on ne on syvääkin merta syvimmät ja tummimmat.

Rakkaan menettäminen ja siitä seuraava suru, ei juurikaan kuvata ja jos hautajaisista löytyykin kuva se on kyynelten peittämä meri. Tuskaan ja ikävään harsoon piilevät kasvot. Uupumukseen tai masennukseen kärsivä. Miltä mahtaa näyttää sinun vuotesi. Se on päivä, päivältä selviytymistä ja taistelua. Kun kroppa kärsii fyysisistä oireista unettomuudesta, ripulista, haluttomuudesta. Odottaen, että voinko vielä joskus hymyillä, tunnenko vielä koskaan ilon ja onnellisuuden. Jaksanko. Jaksanko vielä yhden päivä kantaa.

Uusi vuosi on aina toivo parempaan. Kuin uusi kirja, puhdas kalenteri tai tyhjä muistio. Uusi alku. Kirjoita siis elämäsi. Taistele taistelusi ja maalaa niillä väreillä joita näet sinun elämäsi. Toteuta se.

Aina luvataan uuden vuoden lupauksia, laihdun, liikun enemmän, syön terveellisesti. Suorittautumista ja tuleeko niitä lupauksia toteutettua? Minusta lupaukset pitää tehdä itselle, solmia itsensä kanssa sopimus. Siihen ei tarvita uutta vuotta, siihen tarvitaan omaa päättäväisyyttä, että minä haluan muutosta elämän näihin osa-alueisiin. Jotta tämä päättäväisyys saadaan esiin, itseensä ja omaan kehoon pitää luottaa.

Meidän keho on meidän mielen jatke ja kannattaakin vähän tunnustella molempia. Esimerkiksi: Juoksenko jotta tukehduttaisin sisäisen kivun ja ahdistuksen vai sen takia, että nautin siitä, kun maisemat vaihtuu ja voin laittaa jalka toiseen eteen ja saada aikaan voiman. Lähdenkö nyt suorittamaan (ei niin pakollisen menon) lähdetkö sen takia, että haluat vai oletko jo oikeastaan aika väsynyt ja päivä sosiaaliset tapahtumat olivat niin runsaat, että nyt olisi parasta jäädä palautumaan.

En yleensä tee uuden vuoden lupauksen, mutta tänä vuonna teen: Minä lupaan kuunnella itseäni. Lupaan huolehtia itsestäni niin fyysisesti kuin henkisesti. Lupaan kunnioittaa rajojani.

Lupaa sinäkin pitää huolta itsestäsi henkisesti, jotta jaksat. Fyysisesti jotta kroppa jaksaa kantamaan niin ilossa kuin surussa. Fyysisellä kunnolla on merkittävä vaikutus henkiseen jaksamiseen. Ja palaudu. Kaikesta tärkein palaudu. Vedä löysää, rentoudu! Mitä vaan, kunhan annat levon. Jos käyt raskasta elämän vaihetta, anna itsellesi aikaa.

”Rakkautemme ja tahtomme voimalla me pystymme muuttamaan omaa kohtaloamme ja monen muun ihmisen kohtaloa”

Paulo Coelho, Valkyriat

Lämmöllä, Teidän Anastassia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: